Paluu Ritsemiin, mittarissa reilu 200 km

Edessä oli vaelluksen viimeinen ja 9. aamu. Oli helpottava tietää, että koitos olisi pian ohi. Herätys oli todella aikaisin, jo klo 5. Palautuminen oli viime päivien ajan ollut vähäistä, mutta siitä huolimatta virtaa riitti edelleen. Lähinnä kai tieto siitä, että enää oli edessä reilu 20 km auttoi jaksamaan. Jalat olivat aivan kauttaltaan rakoilla, ei auttanut kuin vetää taas täysin märät kengät jalkaan ja lähteä taivaltamaan viimeistä etappia kohti Ritsemiä. Ilma oli onneksi paranemaan päin.

Reitti seuraili Ahkkajavrrea kohti Ritsemiä, tosin ei rantaa pitkin vaan tuntureiden kautta. Edessä oli tietysti taas reilusti ylämäkeä, koivikkoa ja sääskiäkin. Reitti ei ollut ihan helppokulkuinen, vaan muistutti paikoin viidakkoa. Useaan otteeseen käveltiin suolla.

img_6870
Ruotsalaiseen siltaan oli käytetty hieman enemmän  materiaalia kuin  norjalaiseen
fullsizerender10
Polku kulki halki mitä mehevimpien hillamättäiden

Ritsemin seudun hillasato vaikutti varsin hyvältä ja pääsato näytti kypsyvän vasta elokuun alussa. Tosin hillastus näillä jängillä vaatii erähenkisyyttä ja valmiutta tarpoa kohteeseen toistakymmentä kilometriä.

Tavanomainen etenemisnopeutemme oli noin 2 km tunnissa. Tänään olin kuitenkin päättänyt laittaa peliin viimeiset energiat ja etenimme jopa 2,5 km/h. Vauhti kuulostaa mitättömältä, mutta en kerta kaikkiaan kyennyt kävelemään yhtään nopeammin. Puristin vaellussavoista niin kovaa, että molempiin kämmeniin tuli rakot! Tämä vielä puuttui.

fullsizerender12
Polku oli vähän käytetty

Lounaan pidimme puoleltapäivin. Tämän etapin suurin ongelma oli virtaavan veden vähäisyys. Itse tankkasin vettä melko pienistäkin tunturipuroista. Lämpötila oli noussut taas 20 asteeseen ja nestettä kului runsaasti. Lounaspaikan laavun lähellä oli suolampi, jonka vettä en itse halunnut edes keitettynä käyttää. Tänään lounaana oli ns. keräilyerät. Olin reilun viikon aikana täysin kyllästetty erilaisilla valmismarjakeitoilla -ja kiisseleillä, joita syötiin puuron kanssa joka aamu. Tämän päivän lounas koostui erilaisista aamupalajämistä, myös blåbandin marjakeitosta. Keittojauheen pelkkä hajukin aiheutti tässä vaiheessa voimakkaita hylkimisreaktioita, joten vedin mysliä ja kaurahiutaleita veteen sekoitettuna kylmiltään. Toimi tässä tilanteessa ihan hyvin.

Aurinko porotti taas paahtavasti ja sääsket pörräsivät ilmassa.

fullsizerender11

fullsizerender14
Ahkka oli entistä lähempänä. Upeat maisemat ja energiageeli auttoivat jaksamaan!
img_6887
Noin 5 kilometriä jouduttiin kävelemään tällaisessa mutaisessa suossa.

Reitti muuttui loppua kohden varsin märäksi ja soiseksi. Suonsilmiä oli kaikkialla ja polku suorastaan ui vedessä. Myös polun sivussa oli todella märkää. Suo siellä, vetelä täällä. Kengät kastuivat entistä enemmän ja sukat olivat likomärät. Kengät tuntuivat painavan vähintään kilon ja teki etenemisestä entistä raskaampaa. Rakoille tämä teki tietenkin ”hyvää”. Jokainen askel oli entistä tuskaisampi. Edelleen sai taistella, että sait vaelluskengät nousemaan upottavasta turpeesta. Mieleen ei tietenkään tullut luovuttaa, koska se ei edes olisi ollut mahdollista. Rakot painoivat niin paljon myös kämmeniä, että harkitsin jo hanskojenkin käyttämistä, mutta helteen takia en halunnut. Takki oli sen sijaan ihan pakko laittaa päälle hyttysten takia.

N. kl 17 näköpiirin tulivat tutut sähkölinjat! Fiilis oli mahtava. Kun pääsin kiinteämmälle polulle oli ihan pakko jo tuulettaa täysillä. Maali häämötti näköpiirissä. Viimeiset pari kilometriä olivat pelkkää alamäkeä Ritsemiin.

FullSizeRender(15).jpg
Minulla on Donald Trumpin kanssa yhteneväinen hiustyyli ja ihonväri 200 km ja 9 tunturissa vietetyn päivän jälkeen

Klo 18 saavuin Ritsemiin. Olin koko päivän ajan haaveillut kylmästä cokiksesta. Jätin märät vaelluskengät autolle ja marssin toiveekkaana leirikeskuksen respaan. Mitä vielä, koko paikassa ei myyty coca-colaa! Pahimpaan hätään oli juotava RedBull, joka oli ihan ensimmäinen laatuaan elämässäni.

Kävely oli melko tuskaisaa ja jalat todella pahassa kunnossa. Suihkun jälkeen en saanut enää edes lenkkareita mahtumaan jalkaan, vaan ainoat kengät, jotka menivät jalkaan olivat crocsit. Jalat olivat kauttaaltaan nilkkoja myöten turvoksissa. En varmastikaan olisi enää tämän pidemmälle pystynyt jatkamaan vaellusta jalkojen kunnon takia.

Olin varannut paluupäivälle evästä, joka odotti autossa. Illalliseksi valmistui Scottin herkkutattirisottoa ja omaa hirvisäilykettä. Teollinen risotto ei vetänyt lähellekään vertoja itse kuivattuun ja tehtyyn korvasienirisottoon. Viikon aikana Ritsemiin oli myös tullut valtavasti lisää väkeä, joten koko keittiöalue oli tupaten täynnä.

Ei todellakaan tehnyt mieli jäädä enää telttailemaan Ritsemiin, vaan olin jo kauan aikaa ennen tätä viimeistä päivää tehnyt päätöksen, että ajaisin takaisin Rovaniemelle. Matkaan pääsimme Suomen aikaa klo 22. Otin vielä kyytiin myös kaksi söpöä ruotsalaista kiipeilijäpoikaa, joiden auto oli reilun tunnin ajomatkan päässä. Tie Ritsemiin on todella huonokuntoinen, eikä mikään rallirata. Ilta ja yö olivat todella kauniit ja maisemat edelleen upeat. Kotimatka kulki Gällivaren, Pajalan ja Pellon kautta Rovaniemelle. Kotona olin n. klo 3 aamulla. Vuorokaudelle tuli siis mittaa 22 tuntia, joka sisälsi reilu 20 km kävelyä ja n. 450 km autolla ajoa. Melkoista.

***

Jotkut kulkevat koko 800 km Kalottireitin yhden kesän aikana. Itse mietin monta kertaa kuinka joku siihen pystyy. Omat jalkaterät eivät selvästikään siedä yli 200 km kävelyä kosteissa olosuhteissa. Olinkin vaelluksen jälkeen lähes liikuntakyvytön pari kolme päivää ja pystyin liikkumaan ainoastaan crocsit jalassa. Jalkojen täydellinen turvotus kesti pari päivää. Tämän vaelluksen opit ovat ainakin, että päiväetappien kannattaa olla n. 15 km näin haastavissa maastoissa, missä tulee joka päivä n. 800 – 1000 m korkeuseroa. Lisäksi jossain vaiheessa olisi pakko pitää lepopäivä. Vajsaluoktasta Sulitjelmaan on onneksi vain noin reilu 100 km. Se lienee käveltävissä vähemmällä tuskalla ensi kesänä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s