Sälka – Hukejaure

Vaelluksen viides aamu alkoi aurinkoisena ja lämpimänä. Aamupala oli jälleen puuroa, marjakeittoa ja kuivattuja marjoja sekä kahvia. Puurohiutaleiden joukkoon olin jo kotona lisännyt chia-siemenet ja suolan, ja pakannut puuroainekset erillisiin pusseihin. Aamutoimet sujuivat jokseenkin hitaasti ja kävin ennen lähtöä vielä kaupassakin. Matkaan pääsin n. klo 9.40.

Sälkalähtö

Pilvet olivat hälvenneet ja mahtava lumihuippuinen Sälka-tunturi näkyi muiden tuntureiden lomasta. Jälleen kerran matka alkoi lähes jonossa marssien. Mieleeni tuli se ainoa kerta, kun olen Nuuksion kansallispuistossa vieraillut. Kaukana horisontissa näkyi kuinka mustat pisteet etenivät kuin muurahaiset. Fiilis oli kuitenkin hyvä, sillä aurinko lämmitti ja noin neljän kilometrin jälkeen Kalottireitti erkaantuisi Kungsledenistä! Matkaa olisi kuitenkin edessä yli 20 km.

Sälkatunturi
Sälkan huippu pilvien peittämänä
Silta1
Norjassa tällaisessa kohtaa tuskin olisi siltaa ollenkaan
Etappi Sälkasta Singiin on varmasti maisemallisesti upea, minulta se jäi kuitenkin pääosin näkemättä. Vapauden tunne oli hieno, kun saavuin Hukejauren polun risteykseen. Polku oli todella pieni verrattuna Kungsledenin baanaan. Kuinka ollakaan kuitenkin jonkin matkan päässä näin täälläkin teltan. Vastaan tuli aivan uskomattoman turkoosin värinen joki ja riippusilta. Sillan jälkeen oikeastaan Hukejaureen asti polkua oli vaikea havaita, paikoitellen se hävisi kokonaan. Tuttu juttu viime kesän vaelluksella. Suunta oli kuitenkin selvä ja reitti seurasi upeaa jokea, jossa oli tuon tuosta hienoja könkäitä ja kuohuja. Oltiin taas selvästi ylempänä ja luntakin oli paljon reitin varrella. Samaten arveluttavia lumisiltoja. Reitti kulki monta kilometriä tunturin kuvetta pitkin, reittimerkinnät olivat olemattomat.

Silta2 (2)
Tässä kohtaa polku näkyi vielä varsin selväpiirteisenä
joki

merkki (2)
Luonnonvoimien edessä joutuu yksi jos toinenkin taipumaan
Iltapäivällä päätin pitää lounastauon pienen vesiputouksen äärellä. Tällä kertaa söin RealTurmatin Lapskous-aterian. Päivällä olisi sen verran paljon pituutta, että energiaa tarvitsisi kunnolla. Hieman koko ateriapussin syöminen kyllä tökki.

pannu
Lounaspaikka
Tämän jälkeen reitti seuraili tunturijärvien ketjujen rantoja. Kuinka ollakaan vastarannalla oli teltta ja järvellä kaksi ihmistä kumilautalla kalassa. Epäilemättä nämä järvet ovat todella hyviä rautuvesiä. Reitti muuttui melko haastavaksi järvenrannassa. Edellisen päivän pikkukivikko ei  ollut mitään tähän verrattuna. Kaiken lisäksi rantakivikko oli sääskien suosima pesimäpaikka. Niitä oli mustana pilvenä, mutta ilmeisesti nämä olivat juuri päässeet siivilleen, eivätkä vielä pistäneet ollenkaan. Edessä oli jonkin ajan päästä joen ylitys kahlaamalla. Joki oli todella leveä, joten vesi ei ollut kovin syvä. Siitä selvisi helposti crocsit jalassa. Tämän jälkeen päivä jatkuikin lähes kokonaan lumessa tarpoen. Onneksi lumi oli kantavaa. Sen verran märkää se kuitenkin oli, että kengät alkoivat kastua. Järvissä seilasi vielä jäälauttoja.

polku
Kivikossa käveleminen oli hidasta
Kartta (2)
Välillä piti lukea myös karttaa
kahlaus
Ensimmäinen kunnon kahlauspaikka
Reitti nousi koko ajan ylemmäs yli 900 metriin ja lunta oli edelleen paljon sekä jäätä järvissä entistä enemmän. Sulamisvesiä oli paljon ja jouduin ottamaan kengät pois useamman kerran, että pääsin jokien yli. Tämä tietysti hidastaa matkantekoa. Maisemat alkoivat olla jo hieman tutun näköiset. Odotin malttamattomana milloin saapuisin kyltin luo, jossa polku kääntyisi kohti Gautelishyttaa. Olisin silloin saavuttanut viime kesän osuuden, josta vaellus Kalottireitillä alkoi. Viime kesänä lumesta ei ollut tietoakaan näillä korkeuksilla ja muistan kuinka pienen lammen ranta oli ihanan vihreä ja olisi houkutellut telttailuun. Viimein tuttu kyltti tuli näköpiiriin! Koin pientä voittajafiilistä! ”Tehtävä” olisi tämän vaelluksen osalta tällä erää suoritettu, vielä piti toki päästä takaisin Kiirunaankin, missä auto odotti. Hukejaurelta olisi ollut kätevintä suunnata Ritsemiin, mutta en halunnut enää uudestaan sitä osuutta kulkea.

Tunteet vaihtelivat kyllä laidasta laitaan päivän aikana. Aamupäivän ”elämä on ihanaa” -tunne vaihtui päivän mittaan väsymykseen ja ärtymykseen. Rinkka painoi ja maasto oli haastavaa. Kahlaaminen illan päälle tuntui myös ylimääräiseltä vaivalta.

lunta

jäätä

kyltti

Koska lunta oli paljon ja maasto muutenkin kivikkoista ja märkää, jatkoin matkaa edelleen kohti Hukejauren kämppää. Sveitsiläiset olisivat siellä todennäköisesti. Vastaan tuli veden poispaikoiltaan siirtämä silta, joka oli samassa tilassa jo viime kesänä. Virtaavan veden päällä oli vain kaksi kiikkerää lankkua, ja viime kesänä tämä ylitys tuntui minusta hieman hankalalta. Nytkin jouduin rohkaisemaan itseäni. Sain siirrettyä toisen jalan lankulle, joka heilui. Olin hetken aikaa jo perääntymässä takaisin, mutta sain käskettyä itseäni siirtämään myös toisen jalan lankulle. Kuinka ollakaan kaikki sujui ihan hyvin.

maisema
Hukejaure
Ylhäältä oli upeat näköalat Hukejaurelle sekä Kaisejaurelle. En ollut uskoa silmiäni, kun näin, että Hukejaure oli toisesta päästä jään peitossa ja Kaisejaure kokonaan jäässä (23.7.2017)! Ilta-aurinko oli kuitenkin uskomaton. Viime kesänä maisemia ei juurikan näkynyt, sillä tunturit olivat pilvien peittämät. Tämä ilta oli jotain muuta. Olin todella iloissani, että en ollut jäänyt telttailemaan ylemmäs. Kauempaa näin järven rannassa ihanteellisen telttapaikan. Kun pääsin lähemmäs erotin rannassa teltan. Olin ihmeissäni, että täälläkin oli teltta. Kämpän savupiipusta nousi savua, joten päättelin sveitsiläisten olevan siellä. Päätin, että jään telttaan järven rantaan. Onneksi löysin törmän toiselta laidalta sopivan telttapaikan ja emme olleet näköyhteydessä toisen telttaporukan kanssa.

Perille päästyäni laitoin äkkiä veden kiuhumaan ja indonesialaisen pataruoan hautumaan. Kun olin saanut ruoan tekeytymään, aloitin vasta teltan pystytyksen. Pääsin perille joskus klo 20.30. Aurinko paistoi uskomattoman kirkkaasti ja oli edelleen pidettävä aurinkolaseja. Arktinen kesä parhaimmillaan! Olisinpa vain ollut perillä hieman aiemmin, niin olisin päässyt nauttimaan pidempään tästä upeasta illasta ja maisemasta. Järven päästä avautui näköala suoraan kohti Norjan tuntureita. Näköala oli paljon parempi kuin kämpästä käsin. Ei muuta kuin pulahtamaan myös tähän järveen, jossa oli vielä jäätä.

keskiyönaurinko

Kilometrejä tälle päivää kertyi 22. Kalottireittiä olin siis taivaltanut noin 85 kilometriä. Kieltämättä osuus Hukejaurelta Röysvattniin on tähän asti kuljetusta Kalottireitistä hienoin, omasta mielestäni.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s