19 km Kvikkjokkiin

Oli koittanut vaelluksen viimeinen päivä. Matka tuntui kaikkine eri vaiheineen tosi pitkältä. Maisemissa oli myös tapahtunut merkittäviä muutoksia ja sekin osaltaan vaikutti tuntemukseen. Kilometrejäkin oli ehtinyt kertyä ja kartta tuli tutuksi laidasta laitaan.

IMG_2001

Päivän viimeinen venekyyti Kvikkjokkiin lähti klo 16.30, joten piti ottaa varman päälle ja lähteä tarpeeksi aikaisin liikkeelle. Herätys oli klo 6, jotta olisin tien päällä klo 8. Kämppäkavereni oli aikeissa kävellä 7 km etapin seuraavalle kämpälle Njunjesiin. Tarrekaisen ja Njunjesin väliseksi matkaksi on merkitty karttaan 6 km. Tarrekaisen kämpän pihassa oli kaksi kylttiä, joista toisessa välimatka oli 7 km ja toisessa 8 km! Oma kelloni näytti välimatkaksi lopulta n. 7 km.

IMG_1999

Vaikka jalkoja särki, pystyin edelleen kuitenkin kävelemään, särkylääkkeen ja Voltarenin turvin. Mieleen tuli, että pitäisikö vaihtaa crocseihin, mutta sinnittelin vaelluskengillä. Myöhemmin paluumatkalla juttelin parin amerikkalaisen kanssa, jotka olivat myös olleet vaelluksella ja nähneet ihmisillä crocseja ja ihastuneet niihin. He kertoivat kohdanneensa vaeltajan, joka oli vaihtanut kokonaan crocseihin loppumatkan ajaksi. Ilmeisesti muillakin on samoja jalkavaivoja. Toimisikohan crocsien kumisaapasmalli vaelluskenkänä…? Toisaalta lenkkarit voisi olla hyvä olla mukana ja niillä voisi kävellä kaikki  helpot maasto-osuudet.

Viimeinen etappi kohti Kvikkjokkia alkoi horsma- ja koivuviidakossa. Onneksi polku oli kuitenkin kuiva. Vaellusoppaassa tämä Tarrekaisen ja Njunjesin väli on luokiteltu keskivaikeaksi. Vaikeusaste tulee reitin kivikkoisuudesta, joka oli samaa luokkaa kuin edellisen päivän viimeiset kivikkoiset kilometrit. Niin haastava osuus ei mielestäni kuitenkaan ole, että siihen tarvitsisi varata koko vaelluspäivä tai vaikka puolet. Tietysti jos on aikaa ja haluaa ottaa iisimmin, voi Tarrekaisen ja Kvikkjokkin välin kävellä kahdessakin päivässä.

IMG_2006

IMG_2011

IMG_2015
Näkymiä Tarrekaisen suuntaan

Saavuin Njunjesiin hyvissä ajoin ja pidin juoma- ja välipalatauon. Kämpällä ei ollut ketään, kämppäemäntä oli jättänyt lapun, jossa kertoi lähteneensä uimaan. Alue oli vanhaa saamelaisten asuinseutua ja entisaikojen tutkimusmatkailijoiden käyttämä väylä kohti Sulitelman vuoristoa. Pihapiiriin oli johdettu vesi tunturipurosta letkua pitkin. Vedenkantomatka ilman letkua olisi ollut melkoisen pitkä. Sivurakennuksessa näytti olevan myös ulkosuihku.

IMG_2018
Njunjes

Tämän jälkeen maisemat muuttuivat jälleen. Näköpiiriin tuli kuusia ja hillasoita. Bongasin kypsiä marjoja, jotka oli pakko kerätä ja syödä pois. Kuusten näkeminen tuntui kotoisalta, oltiin siis jo aika etelässä. Enää ei kuljettu avotunturissa, vaan metsässä, joka muistutti paljon Lemmenjoen metsiä ja polkuja. Olin ennakkoon ajatellut, että tämä viimeinen etappi olisi ehkä samaa luokkaa kuin esim. Nikkaluokta Kebnekaise väli, mutta tämähän oli paljon parempi! Tuntureita näkyi täälläkin, mutta ne näyttivät vastaavilta kuin Lemmenjoella. Soita ja kuusimetsää oli vuoronperään, kypsiä hilloja sekä hienoja koskia.

IMG_2020

IMG_2025

Njunjesin jälkeen reitti oli tasaista polkua, jota eteni ihan nopeaan tahtiin. Tänäkin päivänä reitille sattui mielenkiintoista nähtävää. Vähän ennen venesatamaa reitillä oli useita siltoja. Ilmeisesti alue on melkoisen tulvan vallassa alkukesästä, sillä samassa paikkaa oli norjalaistyyppinen silta, jonne piti kiivetä tikapuita pitkin sekä ”normaali” silta, jonne ei tarvinnut kiivetä.

Tänään söin evääksi pari snickersiä, pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Minulla olisi ollut valmisruokaakin, mutta sitä ei tehnyt yhtään mieli. Kotiin jatkoi matkaansa kolme samaa pussia valmisruokaa, jotka kiersivät myös viime kesän reitin. Melko pitkäkestoista tavaraa…

IMG_2030

IMG_2035

Saavuin venekyydin lähtöpaikkaan hyvissä ajoin, tuntia ennen lähtöä. Viimeiset kilometrit soisessa maastossa eivät tuntuneet mitenkään houkuttelevilta, joten tähän oli hyvä lopettaa. Väsymys peitti alleen suuremman riemun siitä, että olin selvinnyt onnellisesti perille. Kyytiä oli odottelemassa neljä nuorta ruotsalaista naista. Kaksi heistä oli vaeltanut Sultitelmasta Kvikkjokkiin ja toiset taas osan Padjelantaledenistä. Kävimme läpi kokemuksiamme ja puheeksi tuli reitillä menehtynyt mies. Toiset naisista olivat myös kulkeneet miehen ruumiin ohi. Lisäksi uutisia kantautui Sarekin puolelta. Siellä oli samalla viikolla hukkunut mies lähdettyään kahlaamaan joen yli. Erämaa on melko armoton paikka.

IMG_2038
Maalissa

Venekyyti oli kiva kokemus sekin. Kyyti taisi maksaa 200 kruunua. Tarraätnon vesi oli huikean kirkasta, pohja näkyi koko matkan ajan. Varmasti tosi hyvä harjusjoki. Kvikkjokk on viehättävä pieni kylä, jossa asuu noin 20 henkeä. Venesatamasta oli noin kilometrin matka Fjällstationille. En ollut varannut majoitusta etukäteen, mutta onneksi sieltä löytyi vielä oma huone. Paikassa on vanha ja uusi puoli, minun huoneeni oli uudella puolella ja se vaikutti hieman kosteusvaurioista kärsineeltä. Onneksi ei tarvinnut majoittua kuin yksi yö. Suihkut ja vessat olivat jaetut. Fjällstationissa oli kuitenkin ravintola (toisin kuin esim. Ritsemissä), jossa oli tietysti ihana syödä vaelluksen viimeinen illallinen.

IMG_2042

STF:n tapaan ruokaan ja viineihin oli panostettu. Päivän menu oli kolmen ruokalajin ateria. Alkupalaksi oli porotartaria, pääruoaksi kokonainen paistettu rautu ja jälkiruoaksi pannacottaa ja marjoja. Ruoan kylkeen oli vielä suunniteltu oma viinipaketti. Täällä annoskoko oli vaeltajalle sopiva ja ruoka todella hyvää.

IMG_2044
Pääruokaa oli riittävästi 🙂
Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”19 km Kvikkjokkiin

  1. Roligt att läsa om din vandring. Vi gick denna etapp 2016, i år gick vi Kilpisjärvi till Abisko.
    Har du gått hela Nordkalottleden nu?

    Tykkää

    1. Hej! Hur gick er vandring till Abisko? Jag har inte ännu gått hela Nordkalotteden. Jag har kvar etappen mellan Kautokeino och Kilpisjärvi. Det ska bli ganska tuff, tror jag.

      Tykkää

      1. Vi gick i början av augusti. Eftersom det har varit så torrt, så var det lite vatten i älvarna och knappast några mygg. Vi hade nästan inget regn. Och vi gick med lätt packning och bodde i stugorna. Så det blev en lätt vandring. Jag blev förvånad över att det var så få vandrare på denna sträcka, jag trodde det skulle vara många fler. Det var bara i början som det var en del vandrare, fram till Gappo. Det är ju en mycket fin vandring.
        Vi väntar med Kautokeino och Kilpisjärvi tills du har gått den, så att vi får läsa hur du tycker det är.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s